Mantereelta toiselle

22 päivää Etelä-Afrikassa. Nelisen sataa melontakilometriä, joitakin kymmeniä juoksukilometrejä, satoja rautojen kolisteluita ja leuanvetotangossa roikkumisia, päivittäistä pakaran ja hauiksen venytystä. Tasapainoilua rasituksen ja levon välillä - sekä pallon päällä! Tuhansia melan vetoja toisen perään, muutamia onnistuneita –ehkäpä jopa sata! Keskittymistä ja herpaantumista.  Ääh. Uudestaan ja uudestaan.

 LPVtä Bundun "salilla" 

Kaksi raukeina roikkuvaa kättä, yksi nuutunut sikspäkki, kaksi jalkaa rakkoista ja polvista ruskettunutta, palaneiden hartioiden välissä yksi pää – väsynyt ja tyytyväinen.

Sydämen lyöntejä välillä 43-194. Puuskutusta, normaalia kovempaa ventilaatiota. Sopeutumista ilmanalaan. Yö- ja treenisykkeen tallentamista, happisaturaation mittaamista ylöskirjaamista, palautumisen arvioimista asteikolla kymmenen-nolla, kuinka helppoa tai vaikeata onkaan olla?

Craft! Dullstroom High Altitude Training Center

Harjoituskeskus -hahaa!-  Damin rannalla 

Ilonalle KIITOS avusta Aafrikassa! 

Leiri päättyy tänään, huomenna iltapäivällä olen jo Helsingissä, iltasella Tammisaaressa, keskiviikkona osteopaatilla rankaa avaamassa ja Helsingin Urheilulääketieteen Asemalla tutkimassa olikohan leiri virallisten käyrien ja käppyröiden mukaan tuottoisa. Epävirallisten tuntemusten ja armottoman kello-gps yhdistelmän mukaan se sitä oli. Hyvähyvä,  eteenpäin. Viikonloppuna Vierumäellä ja maanantai-iltana Floridassa. Mantereelta toiselle. Ihanaa olla kohta kotona!

Anne

Some (sun-)days are better than others !

The day before yesterday was the second and last day off on this SA-training camp, this coming sunday I’ll already be travelling back home. It was a special day for me for also having my birthday party on sunday. I really felt as a sundays child , which doesnt nesassarily happen everyday ;-), so big thanks goes to guys here making it a day to remember! Since the weather was perfect with +26c and sunny we decided to take a couple of hours hike to a waterfall just around the corner here. Pictures will tell more!

Starting off from In Da Bundu

Looking for the road

Here we go

Its a 90min hike, at times on four wheels

Juho taking a closer look at the fall

A 65m drop down from the top

Swimming under the waterfall. Ulla and me have a plan B incase not getting an O-Quota from rowing/kayak - Artistic swimming !

Me, Minna, Ulla and Ilona

On the way back

Making a wish 

Oh well...From monday on its been back to business. This last week here I’m pushing the intensity a little further on some of the sessions , and just doing my best to fight against the tiredness thats already piling up. 

Two weeks down, one week left – In South Africa!!

2000mts on Belfast Dam

Good news from Belfast, South-Africa! The first training camp of this spring season is well pass the halfway point. I’ve been spinning around the Belfast Dam for the past two weeks, got the first couple of hundred kilometers (always the most challenging ones) in my boat done and so far I must say I’m very happy about the way things are going!

We’ve been coming to Belfast for training with our Finnish Team since 2006, sometimes accompanied by good friends from the Belgium team. This time I’m here with my new coaching help Béla Pavelka and the finnish national rowing team. Good friends of mine them as well! 

Béla on his work

Béla is a hungarian guy living in Finland for many years already. He’s an ex marathon paddler who used to be our national team coach some years ago. Since November he’s been helping me with my technique and giving me new ideas&inspiration in my training on and off the water. I really enjoy this new influence , it’s so good to realize there’s still so much to learn from paddling for me and that there’s no escape but to try and learn. Last season I was basically my own coach, so these weeks when I now can have someone helping me "on the spot" really feel like a step into the right direction. Goodgood.

Other than giving me constant advice-correction!- about my technique here in Belfast, Béla’s  been my training partner on most of the sessions. Lucky me, it's not too many years from his own career. - On the water I do think I’m stronger (Yees I am!) but running the intervals I’ve been chasing his heels… 

Unfortunately Béla had to go back to Finland already yesterday, so for the last week of the camp I’m on my own on the water. The rowers will accompany me for gym and running sessions, company is very welcome!

Standing: Juho Karppinen, Ilona Hiltunen (coach), me, Béla. 

On the grass: Minna Nieminen and Ulla Varvio.

So So… In Belfast we’re training at 2000mts altitude. Its something that I’ve felt that I benefit from. This is my eight time here, time after time the altitude acclimatisation gets easier if possible. The water here is familiar, so are the running tracks –it’s easy to compare  progress between camps.

Training wise conditions are really good, the dam is approx.6,5km around, we have 1000mt test lanes/byous set up , I’ve got two K1’s here , thanks for Nelo for supplying an original!, there’s a gym in the village near by and also a small weightroom at the farm. For running you couldn’t ask for any better. 

Other than training life here is – well, its life on a farm!! The lovely farm In Da Bundu (”in the bushes”) accomodates us and supplies us with full board meals according to our wishes. The family who owns and runs the Bundu has become good friends over the years. Coming here almost feels like visiting relatives. I feel at home, warm thanks to Wilna and her family once again!!!

Wash hanging the womens 2X grew 

Training is a happening:  This week I did my first 5*2000mt test of the season, one of many to follow.  Not much to brag about, but that’s a start! Also took some feeling for the 500mts, not to forget what its all really about. Yep! but this camp is mostly about kilometers under and around threshold, Technique-technique-technique, touching the higher intensities and gym plus running. When there’s less oxygen available, everything feels a bit more complicated, but after a good training week and a well deserved sunday day off also a bit more rewarding.

- Loving my farm life in Africa!!

Greets,

Anne

55 KILOMETRIÄ

Nonni! Internet toimii myös Mpumalangan ylängöllä, Belfastin pikkukaupungin laidalla, In Da Bundun farmilla. Kevään ensimmäinen melontaleirini on nyt kaksi ja puoli treenipäivää ja 55  melontakilometriä vanha. Ihan huikeeta. Meloa siis. Huikeeta! Siitä lisää myöhemmin, nyt vähän että missä oikein olen seuraavat kolme viikkoa, ja mitäihmettä.

Matkustan ympäri maailmaa, laukussa meloja ja Squeezyä vaan! Thänks Esko!

"I had a farm in Africa..." alkaa Karen Blixenin kirja Minun Afrikkani. No, minulla ei ole farmia afrikassa, mutta kaksi kanoottia kyllä. Ja Wilnalla perheineen on farmi: In Da Bundu (vapaa suomennos: Puskissa). 

Me suomalaismelojat tulimme ensimmäisen kerran leirille tänne Belfastiin keväällä 2006. Olimme tuolloin leirillä Johannesburgin kyljessä Pretoriassa, josta lähdimme sitten tulvien alta katsastamaan Belfastia ja Bundua, josta meillä oli tieto että mm.norjalaiset soutajat käyttävät tätä korkeanpaikan leirikohteenaan. Ja tuolla tiellä olen edelleen; tämä lienee kahdeksas leirini täällä. Bundu on n.1950m korkeudella merenpinnasta, eli nämä leirit ovat ns.korkeanpaikan leirejä. Bundussa on majoitustilaa reilulle kymmenelle hengelle. Tilalta on 850metrin (gepsitetty on!) kävelymatka niittyjen halki alas läheiselle patojärvelle. 

Järvi on - nyt kun vesi on korkealla ja rannat levällään- noin 6,5km rundi ympäri. Todella hyvät olosuhteet melontaan. Lisäksi tämä korkeus oli myös aikanaan asia, jonka vaikutuksia halusimme testata. Kokemukset olivat minun osaltani myönteisiä, siksi Belfast on edelleen kalenterissani. 

 

Juuri pöllähtänyt matkan jälkeen perille, eka juoksulenkki tehty. Bundun portti.

In Da Bundulla on erityinen merkitys minulle. Joistakin paikoista tulee matkan varrella spesiaaleja, tästä on tullut. Oli ihan tosi hyvä fiilis tulla taas - vaikka happi on niukemmassa, niin saantipuolella on vastaavasti katetta. Ja tosi mukava nähdä jälleen tilan emäntää Wilnaa, ja perhettä Lee-Annia ja Stefania, dogeja. Joulukuussa lähdimme  edelliseltä leiriltä täältä Afrikan keväästä, ja nyt ilmassa on jo loppukesän kutina.

Béla treenin jälkeen tiistai-iltana (Belfast Dam)

Tällä leirillä Béla Pavelka on mukanani valmennusapuna, ja myös treeniseurana. Béla pysyyentisenä Unkarin mj-melojana edelleen meloen hyvin ainakin beesilläni ;) ! Saa nyt nähdä sitten, kun ensimmäisen viikon jälkeen melontatehot nousevat, että tuleeko valmentaja-moottoriveneelle enemmän käyttöä! Juoksutreeneissä kipitän intervalleissa toistaiseksi pölypilvessä, tänäänmielestäni kyllä jo paljon lähempänä Bélan kantapäitä kuin syksyllä täällä Belfastin sorateillä.

                    

Béla, Wilna, Bumba ja Stefan meidän terassin edustalla

- Ja mitä tapahtui heti virallisen poseerauksen jälkeen!! 

Eipä muuta tällä erää. Pakko laittaa päätyynyyn. Nuppi ja kroppa on ensimmäisten kymmenten kilometrien jälkeen tavalllista tyhjempi. Oleellista on saada heti alkuun melontatekniikka oikeille liikeradoille ja rytmiin. Kuluttavaa tälle kapasiteetille. Aamulla taas lapaa toisen eteen. Hmm. Urheiijan simppeli elämä tuntuu välillä kovin etuoikeutetulta, tälläisinä raukeina treenipäivän iltoina melkoisen euforiselta. 

Kiipelissä Kiipulassa, Pitstoppi Kangasalla ja Nextstoppi Afrikassa

Takana tiiviitä päiviä Kiipulassa Janakkalan kupeessa perjantaista tähän sunnuntai-iltapäivään. Kyseessä oli Kanoottiliiton maastohiihtopainotteinen yhteisleiri soutajasiskojen ja -veljien seurassa. Treenien ohella asiallisia luentoja ja keskustelua korkeanpaikan harjoittelusta ja ravinnon rouskuttelusta.

Omalta osaltani oli tosiaan hieman kiipelissä olo mitä tulee tehtyihin hiihtotreeneihin; yritin pertsalla roikkua nuorten ryhmän Uroiden kyydissä. Aika heikolla menestyksellä. Hiihtotakki tyhjä ja turpiin tuli. Seinäpitoa olisin taas kaivannut. Seliseli. Kerran vielä tarmolla hiihtämään tänä keväänä, sen jälkeen pohjavoiteet suksiin ja sukset kanakoppikellariin - mela ulos kopista! Jes!

Hyvä viikonloppu kuitenkin. Olipa mukava tehdä talvikauden vikoja treenejä isossa ryhmässä. Tosi hauskaa nähdä nuorten 17-23-v. maajoukkuetta puhisemassa, ja todella hienoa, että tällaista toimintaa on! Ryhmä Riossa riittänee paukkuja ja haukkareita lähteä aikanaan Riioon muutenkin kuin sambailemaan. Tahdosta kiinni. Jepjep.

Nyt siis tyytyväisenä Kangasalla vanhempien koti-kotona perunamuusit ja paistilihat mahassa. Puhuuhh. Raukea olo. Tankkaus ja rauhallinen ilta ovat hyvinkin paikallaan ennen alkavan viikon extra curricular activities-ruljanssia: alkavan viikon perjantaina 4.pvä lähden Etelä-Afrikkaan kolmeksi viikoksi korkeuksiin. Ennen ylängöille lähtöä teen kevennettyä treeniä, ja edellä mainitut perinteiset ruljanssirutiinit toistuu: viimehetken asioiden hoitoa, virallisia palavereja ohhoh, ja epävirallista nautiskelua kotonaolosta Ekenäsissä ennen kolmen kuukauden omaehtoista ulkomaankomennusta. 

Padlailijan kevätmuutto lähestyy!

Kvällens Wågen träning

Glada gänget efter en lyckat cirkel träning: Jenny, Glenn, Jonathan, jag och Linda

Kanotklubben Wågen här i Ekenäs har en gång i veckan ledd cirkelträning på Metalgymmet. Då när jag är på trakterna försöker jag alltid vara med. Idag hade jag igen möjlighet, och det blev cirka en timmes svettande med rikligt med mjölksyra, så som det brukar bli! Tufft men jätte roligt. Nu var temat speciellt riktat på paddlingsövningar för kroppmusklerna med lite tilläg av skidövningar. Det var min tur att ha dubbelroll som både ledare och en av svettarna. Joo-o, det är svårt att samtidigt pressa på sig själv och försöka lede träning -på svenska!!  No jag lär mig så småningom! 

Jätte fint att alla kan vara med på en sån här cirkelträning, oberoende av ens egen nivå. Man väljer ju själv motståndet och intensiteten, så det passar lika bra för Jonathan 10år som hans pappa Johan. Idag sluta vi träningen med några koordinativa bållövningar, mycket skratt och på det sättet bra återhämtning för att skölja bort mjölksyran. Några bilder:

Snabb Jenny

Glenn och Linda, ryggövning

Jonathan gör chins! 

Seinäpito ?!

Jostain kaikki aina alkaa, ja tästä alkaa minun blogin pito. Johonkin kaikki aina myöskin loppuu. Tämän blogin osalta toivon, että tämä bloggailu päättyy noin 565 vuorokauden kuluttua onnelliseen purkaukseen Lontoon Olympiakisareissun jälkeen. No, katsotaan miten käy! 

Tosi kiva jos innostut seuraamaan turinoitani ja kommentoimaankin.  Ajatuksenani on kirjoittaa niistä asioista, mitkä mielestäni ovat kiinnostavia ja innostavia melonnassa ja urheilussa yleensä, hehkuttaa ja uikuttaa tätä omaa melojan elämääni ja ja ja... mitä sitten mieleen pälkähtääkään.  Edessä on melkoisen monta melan vetoa ja muunkinlaista liikehdintää, ihmisiä, asioita, paikkoja, happoja. Toivottavasti rehellistä tekstiä; subjektiivista ja itsesuggestiivista varmasti. :)


Niin, ja se otsikon seinäpito?!  Urhean urheilijan päivässä on yleensä aina jokin selvä tavoite tai tavoitteita. Onneksi ei nyt sentään ihan joka päivä. Tänään minulla oli taas useampia, muutama vähän epämääräisempi, kuten: "Hiihtää mahdollisimman kovaa mahdollisimman pienellä vaivalla 4*10min anaerobisen kynnyksen tietämillä.", ja sitten yksi ihan konkreettinen: "Saavuttaa mystinen seinäpito." Ensin mainittu toteutui melko mukavasti, noin suhteellisesti arvioiden. Jälkimmäinen ei, ei objektiivisesti eikä edes itselle uskotellen.


-En usko enää seinäpitoon! Sen on oltava samantyyppinen absoluuttisesti mahdoton tavoite saavuttaa kuten täydellinen urheilusuoritus. Mutta kyllä molempia kannattaa tavoitella. Ja varmaan huomenna taas uskon seinäpidonkin mahdollisuuteen.


Tästä jatketaan, tervetuloa! Anne




P.S. Uudelle tukijalleni EHD Finlandille iso kiitos liittymisestä mukaan taustajoukkoihini, ja nettisivujeni käytännön toteuttamisesta!! Kiitos Juha ja Tiina, sekä Tomi ja muu EHD:n väki.