55 KILOMETRIÄ

Nonni! Internet toimii myös Mpumalangan ylängöllä, Belfastin pikkukaupungin laidalla, In Da Bundun farmilla. Kevään ensimmäinen melontaleirini on nyt kaksi ja puoli treenipäivää ja 55  melontakilometriä vanha. Ihan huikeeta. Meloa siis. Huikeeta! Siitä lisää myöhemmin, nyt vähän että missä oikein olen seuraavat kolme viikkoa, ja mitäihmettä.

Matkustan ympäri maailmaa, laukussa meloja ja Squeezyä vaan! Thänks Esko!

"I had a farm in Africa..." alkaa Karen Blixenin kirja Minun Afrikkani. No, minulla ei ole farmia afrikassa, mutta kaksi kanoottia kyllä. Ja Wilnalla perheineen on farmi: In Da Bundu (vapaa suomennos: Puskissa). 

Me suomalaismelojat tulimme ensimmäisen kerran leirille tänne Belfastiin keväällä 2006. Olimme tuolloin leirillä Johannesburgin kyljessä Pretoriassa, josta lähdimme sitten tulvien alta katsastamaan Belfastia ja Bundua, josta meillä oli tieto että mm.norjalaiset soutajat käyttävät tätä korkeanpaikan leirikohteenaan. Ja tuolla tiellä olen edelleen; tämä lienee kahdeksas leirini täällä. Bundu on n.1950m korkeudella merenpinnasta, eli nämä leirit ovat ns.korkeanpaikan leirejä. Bundussa on majoitustilaa reilulle kymmenelle hengelle. Tilalta on 850metrin (gepsitetty on!) kävelymatka niittyjen halki alas läheiselle patojärvelle. 

Järvi on - nyt kun vesi on korkealla ja rannat levällään- noin 6,5km rundi ympäri. Todella hyvät olosuhteet melontaan. Lisäksi tämä korkeus oli myös aikanaan asia, jonka vaikutuksia halusimme testata. Kokemukset olivat minun osaltani myönteisiä, siksi Belfast on edelleen kalenterissani. 

 

Juuri pöllähtänyt matkan jälkeen perille, eka juoksulenkki tehty. Bundun portti.

In Da Bundulla on erityinen merkitys minulle. Joistakin paikoista tulee matkan varrella spesiaaleja, tästä on tullut. Oli ihan tosi hyvä fiilis tulla taas - vaikka happi on niukemmassa, niin saantipuolella on vastaavasti katetta. Ja tosi mukava nähdä jälleen tilan emäntää Wilnaa, ja perhettä Lee-Annia ja Stefania, dogeja. Joulukuussa lähdimme  edelliseltä leiriltä täältä Afrikan keväästä, ja nyt ilmassa on jo loppukesän kutina.

Béla treenin jälkeen tiistai-iltana (Belfast Dam)

Tällä leirillä Béla Pavelka on mukanani valmennusapuna, ja myös treeniseurana. Béla pysyyentisenä Unkarin mj-melojana edelleen meloen hyvin ainakin beesilläni ;) ! Saa nyt nähdä sitten, kun ensimmäisen viikon jälkeen melontatehot nousevat, että tuleeko valmentaja-moottoriveneelle enemmän käyttöä! Juoksutreeneissä kipitän intervalleissa toistaiseksi pölypilvessä, tänäänmielestäni kyllä jo paljon lähempänä Bélan kantapäitä kuin syksyllä täällä Belfastin sorateillä.

                    

Béla, Wilna, Bumba ja Stefan meidän terassin edustalla

- Ja mitä tapahtui heti virallisen poseerauksen jälkeen!! 

Eipä muuta tällä erää. Pakko laittaa päätyynyyn. Nuppi ja kroppa on ensimmäisten kymmenten kilometrien jälkeen tavalllista tyhjempi. Oleellista on saada heti alkuun melontatekniikka oikeille liikeradoille ja rytmiin. Kuluttavaa tälle kapasiteetille. Aamulla taas lapaa toisen eteen. Hmm. Urheiijan simppeli elämä tuntuu välillä kovin etuoikeutetulta, tälläisinä raukeina treenipäivän iltoina melkoisen euforiselta.