Kolmenlaista hiljaisuutta (update maalis-huhtikuu)

Edellisestä päivityksestä on kovasti aikaa. Ei voi muuta sanoa. Hiljaiselolle on syynsä, muttei selityksiä ;). Floridan leiri aikanaan alkoi jouhevasti, kunnes tulin kipeäksi, ja lopulta viiden viikon leiri typistyi 2,5viikon loppurutistukseen poskionteloviruksen ja kuumeilun taltuttua antibiooteilla ja levolla. Hmm. Sairastelun nujertamaa hiljaisuutta siis tuo ensimmäinen -putosin samaan kuoppaan kuin monet muutkin urheilijat: pidän blogiääntä itsestäni vain silloin, kun asiat menevät hyvin ja ennätykset paukkuu?!

Lepopäivänä Kennedy Space Centerissä. Onkohan Nasalla tästä jotain arkielämän sovellusta?

No, kahden viikon viirustelun ja antibioottien nuhjustama kroppa otti nuo lähdöt huomioon ottaen melko hyvin treeniä vastaan viimeiset viikot Floridassa. Otin kaiken irti hyvistä olosuhteista, treeniseurasta ja uppouduin intensiiviseen treeni-lepo-ravinto triangeliin. Urheilijakuplaan siis. Blogi-hiljaisuus jatkui. Mutta oli positiivista hyrinää.

Uskon päivittäisen laadukkaan tekemisen tuovan tuloksia. Kaikki päivät ei kuitenkaan suju hyvin, mutta tekeminen yleesä vie eteenpäin. Tulee se hyvä päivä, välillä hullun hyvä. Tuollaiset sairastelujaksot mitä aina välillä on kaikesta välttelystä huolimatta , ovat itseään haitallisempia, jos niiden alle jää surkuttelemaan tekemättä jääneitä treenejä, turhautumaan nuutuneen oloisiin lihaksiin. Mutta en siis jäänyt pahasti jupisemaan vaan laitoin lapaa toisen eteen Banana riverillä heti kun siihen oli taas mahdollisuus.  Treeniryhmä pysyi samana kuin alkuleiristäkin, ruotsin tytöt ja lisäksi norjan Mira Falch ja välillä Dietrichin Miika aka Mr Maybe. Ei mikään superhyvä leiri minulle, mutta leiri kuitenkin, useampi sata kilometriä joista kuitenkin valtaosa hyvää tekemistä. Eteenpäin.

Huhtikuun viimeisiksi kolmeksi viikoksi siirryin Miikan kanssa jenkeistä Portugaliin kanoottivalmistaja Nelon harjoituskeskukseen Aquieiraan, leireilemään yhdessä Kanoottiliiton nuorten 17-23-v. joukkueen, heidän valmentajansa ja Sofian kanssa. Paikalla olleet Luleålaiset melojat olivat myös mukana useissa harjoituksissa. 

Perinteinen melojataika hoidettu: "Jos ei pääsiäisenä syö suklaamunaa ei kesällä kulje kanootti". Ei jää tästä kiinni.

Tällä leirillä monet asiat loksahtelivat kohdilleen, tai ainakin hilautuivat lähemmäksi loksahdusta. Aikaerosta ja matkustuksesta palauduttua jaksoin laittaa itseä ja  treenikavereita (ainakin Sofiaa) koville treenistä toiseen  - Jaksava ja palautuva keho... Loks. Alle löytyi muutaman vuoden hakemisen jälkeen uusi kanoottimalli (Nelo Vanquish3 ML) joka tuntui heti hyvältä… Loks. Melontatekniikka ja ote veteen löytyi paremmin... Loks. Kevään melatestien ja ensimmäisten kilpailuharjoitusten jälkeen laitoin käytössä olleet melat syrjään ja ainakin toistaiseksi Loks kuuluu taas Jantexin vanhalle tutulle Gammalle. Melan vaihto tapahtui vain puolitoistaviikkoa ennen kisakauden avausta, joten rohkeudesta tehdä ratkaisuja silloin kun niitä täytyy tehdä kolahti bonusloks.

Listaa voisi jatkaa; kaikkiaan Portugalissa meni hyvin. Keskittynyt ja iloinen olo, pirteä kroppa.  Tästä kolmas hiljaisuus: täysi tohina päällä ja sen päälle runsaat extravieraat teemana (Olympiakomitean Kari Niemi-Nikkola ja Janne Hänninen sekä tekniikka-apu Bela Pavelka).  Leiripaikkana Aquiera oli todella hyvä, Eurooppalaisista harjoituskeskuksista jopa listan kärjessä. Luulenpa, että padlailemme jatkossakin patojärven kirkkaassa ja syvässä vedessä. 

Portugalista siirryimme Lissabonissa vietetyn vappuaaton illan (Fadoa ja mediumrare-pihviä, ja melko kotoisen vapputunnelman tuovaa kaatosadetta ) kautta kotisuomeen. Kahden kuukauden yhtäjaksoinen leirijakso takana ja  puolentoista päivän kotivisiitin jälkeen Poznan, Lake Malta, legendaarinen Hotel Polonez ja kisakauden avaus edessä. K-1 500 ja 200m. Nelisenkymmentä kansakuntaa mukana kauden ensimmäisessä MC-osakilpailussa. 

Anne

Alla kuvia vierailulta kanoottivalmistaja Nelon tehtaille. 

Nelo Mar Kayaks, vierailulla kanoottivalmistajan tehtaalla Portossa. 90 työntekijää puskee kanootteja maailmalle yötäpäivää. Yleisnäkymää tehtaalta.

Kanoottitaivaassa?

C-1 muotista ulos

Nelon esitteessä noin 10v sitten, sama Anne. Alla  tuolloinen kanoottimalli Scorpion.

Sofia ja Luleå-gänget Portossa, paluumatkalla Nelon tehtailta.

Det går alltid inte som planerat

Tredje veckan av Florida lägret startar i morgon. I mitt senaste blogginlägg skrev ja i lycklig och pigg väntan att ”kommande , alltså andra, veckan ska bli en av de tuffaste veckorna i vår, med sammanräknat nästan 20 träningspass som står i programmet”..

… Jaa-a, så blev det inte den här gången. Förra veckas söndag vilodag kände jag mig lite krasslig, och på början av veckan tog jag det sen redan lugnare än planerat för att kroppen kändes inte 100%. Sen sluten av veckan har jag varit så gott som sjuk med ont i halsen, hosta och  lite värme några dagar.  Jävlar! Längtar efter att få paddla, så enkelt är det.

No men, inte så mycket jag kan göra. Gäller att ta det lungt, lät kroppen samla krafter och fighta mot inkräktare. I det långa loppet så är viktigaste den dagliga insatsen året runt, den kvalitet och viljan man har dag in dag ut. Några dagar hit och dit gör ingenting. Nu är det bytheway exact 493 dagar kvar till OS i London!

Positivt var att jag hann komma bra igång med träningen på lägrets första vecka, fick in många  kvalitets pass med trofasta träningskompisar och bra vänner från kärä grannland Sverige: Sofia Paldanius och Josefin Nordlöv. Soffan och Jössen. Och till och med hann jag träna med finska lagkompisen Miika Dietrich som jag delar boendet och bilen (och tom. cykeln som vi köpt från pantlånebutik förra veckan!!) med på det här lägret. På tal  om kommun livet här på Hogan road 100 med lugn Åbokillen har det funkat riktigt bra. Lugnt och trevligt!

Miika von Dietrich

Mitt rum

Joo-o, måste säga att det är väldigt fint att ha tufft träningssällskap, det är otalig många pass som vi kört tillsammans de sista åren med Soffan och Jösse, och till och med de andra tjejer i svenska landslaget. Jag har även haft möjlighet att finslipa formen inför VM på svenskarnas VM-läger några gånger, tex. förra året. Uppskattar mycketmycket den bra sammarbete och vänskap vi har. Och njuter av stämningen på träningarna: vi kör på 100% när det gäller, jag kan lita på att passen blir tuffa (och så blir vi tuffare!), men samtidigt på det att stämningen är inte för allvarligt, inga rynkor i pannan. Vi har det roligt även om det är super hård –det där är en kombination jag tror att ger resultat. Sport för mig är en glädje och vill gärna att det syns och känns så också.

Glädje var det på Yak for a stack-festivalen i lördags! Det finns över 300 padlare på plats på Pines just nu, och största delen deltog (jag själv bara för en halvtimme som sjuk åskadare, tyvärr ). Här nedan några bilder. Från vänster: angry birds kommer från Finland, de här kanske inte? På höger: vatten vatten. Under: Ingredienser av en paddlare? Muskler, hjärta, guts! och lungor.

  Menmen, jag hoppas att vara med på finnkampen och i min båt snart igen! I väntan på det så istället av de missade träningspassen, så har det blivit läspass, internetpass (hållit koll på tex de finska regeringsvaldebatterna -där får man lite avstånd från träningslägerlivet, huh!) och sovpass mm. Får tacka de närä och kärä för dem böcker jag fått av er (och tur att jag tog de med mig obekymrat av max20kgs bagagevillkor) som lägerläsning! Hoppas jag inte kommer att ha tid att läsa resten av de innan det bär mot Portugal tre veckor senare!

Bra tidsfördriv

Har inte hunnit ta några träningsrelaterat bilder ännu. Det blir sen jag är på gång igen, tills dess Moido!

Rikkan

Testejä ja mittauksia ennen Florida Pinesiä

Haudihou! Ja Pahoittelut pitkäksi venyneestä radioskugganista. Olemassa olen edelleen! blogipäivitys pöllähtää nyt ilmoille Floridan osavaltiosta Yhdysvalloista. Tulin tänne tämän juuri loppuun kuluneen viikon maanantain-tiistain välisenä yönä. Viisiviikkoisen leirin ensimmäinen lepopäivä oli tänään - asiat ja oma kroppa, aikaeroon ja kulttuurieroon sopeutumisineen, alkavat olla normaalirytmissä. Hyvä hetki päivittää siis.

Pöytäkirjoja ja kehonkoostumusanalyysejä

Afrikan ja Amerikan välissä olin viikon kotona Suomessa. Urheilurintamalla tuohon viikkoon sisältyi runsaasti erilaisia mittauksia ja testejä. Korkeanpaikanharjoittelun seurantaan liittyvän KiHun (Kilpa- ja Huippu-urheilun tutkimuskeskus) projektin tiimoilta kävin Helsingin Urheilulääketieteen asemalla HULAlla toistomittauksissa verimuuttujia tallentamassa. Mittausten perusteella tarkastellaan mm.korkeanpaikan harjoitusvastetta veren hapenkuljetuskapasiteettiin liittyen, ja erityisen kiinnostavaa on tietysti vertailu ennen vrt.jälkeen korkean harjoitusjakson. Sainkin noita tuloksia jo nähtäväkseni, ja äkkiseltään vasteeni on ollut hyvä. Mm. punasolumassa ja  hemoglobiini ovat hieman pompsahtaneet ylöspäin. Harjoituksellisesti hyvin onnistuneen Afrikan leirin lisäksi tämä on pelkkää lisäbonusta, josta toivottavasti on iloa Floridan leirin kovassa harjoitusrumbassa. Afrikan leirin aikana täytin tähän projektiin liittyen harjoittelun seurantaa ja mittasin mm.veren happisaturaatiota - melkoista koekaniinitoimintaa, josta en erityisemmin nauti. Muttamutta: jatkon ja tulevien korkean leirien kannalta uskon että seurannasta on hyötyä harjoittelun suunnitteluun.

Mistä tai miten on melojat tehty? Hihhii! painopisteongelma, täytyy varoa ettei kellahda kumoon. 

Laboratoriorottana olemista seurasi lähempänä itse urheilua olevia kenttätestejä Vierumäen Urheiluopistolla, jossa vietin Suomen viikonloppuni Kanoottiliiton nuorten leirillä. Nostin siis sekä leirin keski-ikää, että myös levypainoja . Painoja leirin ohjelmaan kuuluneessa voimatestissä, jossa teimme sekä maksimi- että kestovoimatestit. En ollut ihan tyytyväinen voimatasoihini. Voiman osalta raapustin syksyllä tämän kauden tavoitteeksi  itselleni, että olisin loukkaantumisen jälkeen takaisin lajianalyysin lajivaatimusten huipputasolla (tasolla jolla arvioidaan että ko.ominaisuus ei rajoita huippusuoritusta). Ja sillä tasolla tuo maksimivoima nyt olikin. Vastaavasti kestovoimassa ei vielä ollut kovin pirteätä, no maitohappojen piukka puskurointi kasvaa kevään aikana kovastikin kanootissa ja jonkin verran myös salilla. Hyvä oli siis testata. 
- Ja hauskaa oli olla leirillä hyvässä seurassa, kiitos poppoolle! Minun osalta harjoittelu oli koko tuon "suomiviikon" ajan, myös Vierulla, kevyttä ja huoltavaa: juoksua, jumppaa ja aerobista vetokoneen vetämistä. Jotta sitten Floridassa pääsisin hyvin levänneenä nopeasti takaisin normaali treenirytmiin.

Voimatestit käynnissä 

Tarmo Aalto Pirkkamelojat, Tampere. 2min kestotesti

Niko Polet oli soudussa porukan vahvin

Niin! testit jatkuivat vielä Vierulta palatessa Suomen Antidopingtoimikunnan osoittamalla dopingtestillä. Renkomäen ABC-huoltamon lastenhoitohuoneessa (jonne mukavasti mahduimme sekä minä että testaaja!) matkalla kotiinpäin sain onneksi melko ripeällä aikataululla näytteen annettua, ja matka sai jatkua vielä ihmisten aikoihin. Kiitos ADT:lle, että testin teko onnistui ilman ylimääräisiä mutkia ajomatkalla (ehdin vielä pestä pyykit ennen seuraavan aamun leirille lähtöä), ja pahoittelut niille sunnuntaina matkanneille lapsiperheille, jotka eivät päässeet tuolloin Renkomäellä vaippoja vaihtamaan. Vakavammin sanoen: on mielestäni todella hienoa, että dopingin vastainen testijärjestelmä toimii tehokkaasti. Puhtaan huippu-urheilun puolesta!

Nyt siis sunnuntai-ilta Satellite Beachillä Floridassa. Voi kuulostaa kovinkin hehkeältä. Ja sitä tietysti onkin, urheilijan elämää parhaimmillaan. Aamulla alkaa yksi vuoden kovimmista treeniviikoista: 12 melontaharjoitusta, 2 juoksua 2 voimaa, 1 redcordailu (siitä lisää myöhemmin). Kuudessa päivässä. I'm loving it! 

Uusi työkalu (nanohiilikuitua!) kainalossa, tässä vielä Afrikassa

Mantereelta toiselle

22 päivää Etelä-Afrikassa. Nelisen sataa melontakilometriä, joitakin kymmeniä juoksukilometrejä, satoja rautojen kolisteluita ja leuanvetotangossa roikkumisia, päivittäistä pakaran ja hauiksen venytystä. Tasapainoilua rasituksen ja levon välillä - sekä pallon päällä! Tuhansia melan vetoja toisen perään, muutamia onnistuneita –ehkäpä jopa sata! Keskittymistä ja herpaantumista.  Ääh. Uudestaan ja uudestaan.

 LPVtä Bundun "salilla" 

Kaksi raukeina roikkuvaa kättä, yksi nuutunut sikspäkki, kaksi jalkaa rakkoista ja polvista ruskettunutta, palaneiden hartioiden välissä yksi pää – väsynyt ja tyytyväinen.

Sydämen lyöntejä välillä 43-194. Puuskutusta, normaalia kovempaa ventilaatiota. Sopeutumista ilmanalaan. Yö- ja treenisykkeen tallentamista, happisaturaation mittaamista ylöskirjaamista, palautumisen arvioimista asteikolla kymmenen-nolla, kuinka helppoa tai vaikeata onkaan olla?

Craft! Dullstroom High Altitude Training Center

Harjoituskeskus -hahaa!-  Damin rannalla 

Ilonalle KIITOS avusta Aafrikassa! 

Leiri päättyy tänään, huomenna iltapäivällä olen jo Helsingissä, iltasella Tammisaaressa, keskiviikkona osteopaatilla rankaa avaamassa ja Helsingin Urheilulääketieteen Asemalla tutkimassa olikohan leiri virallisten käyrien ja käppyröiden mukaan tuottoisa. Epävirallisten tuntemusten ja armottoman kello-gps yhdistelmän mukaan se sitä oli. Hyvähyvä,  eteenpäin. Viikonloppuna Vierumäellä ja maanantai-iltana Floridassa. Mantereelta toiselle. Ihanaa olla kohta kotona!

Anne

Some (sun-)days are better than others !

The day before yesterday was the second and last day off on this SA-training camp, this coming sunday I’ll already be travelling back home. It was a special day for me for also having my birthday party on sunday. I really felt as a sundays child , which doesnt nesassarily happen everyday ;-), so big thanks goes to guys here making it a day to remember! Since the weather was perfect with +26c and sunny we decided to take a couple of hours hike to a waterfall just around the corner here. Pictures will tell more!

Starting off from In Da Bundu

Looking for the road

Here we go

Its a 90min hike, at times on four wheels

Juho taking a closer look at the fall

A 65m drop down from the top

Swimming under the waterfall. Ulla and me have a plan B incase not getting an O-Quota from rowing/kayak - Artistic swimming !

Me, Minna, Ulla and Ilona

On the way back

Making a wish 

Oh well...From monday on its been back to business. This last week here I’m pushing the intensity a little further on some of the sessions , and just doing my best to fight against the tiredness thats already piling up. 

Two weeks down, one week left – In South Africa!!

2000mts on Belfast Dam

Good news from Belfast, South-Africa! The first training camp of this spring season is well pass the halfway point. I’ve been spinning around the Belfast Dam for the past two weeks, got the first couple of hundred kilometers (always the most challenging ones) in my boat done and so far I must say I’m very happy about the way things are going!

We’ve been coming to Belfast for training with our Finnish Team since 2006, sometimes accompanied by good friends from the Belgium team. This time I’m here with my new coaching help Béla Pavelka and the finnish national rowing team. Good friends of mine them as well! 

Béla on his work

Béla is a hungarian guy living in Finland for many years already. He’s an ex marathon paddler who used to be our national team coach some years ago. Since November he’s been helping me with my technique and giving me new ideas&inspiration in my training on and off the water. I really enjoy this new influence , it’s so good to realize there’s still so much to learn from paddling for me and that there’s no escape but to try and learn. Last season I was basically my own coach, so these weeks when I now can have someone helping me "on the spot" really feel like a step into the right direction. Goodgood.

Other than giving me constant advice-correction!- about my technique here in Belfast, Béla’s  been my training partner on most of the sessions. Lucky me, it's not too many years from his own career. - On the water I do think I’m stronger (Yees I am!) but running the intervals I’ve been chasing his heels… 

Unfortunately Béla had to go back to Finland already yesterday, so for the last week of the camp I’m on my own on the water. The rowers will accompany me for gym and running sessions, company is very welcome!

Standing: Juho Karppinen, Ilona Hiltunen (coach), me, Béla. 

On the grass: Minna Nieminen and Ulla Varvio.

So So… In Belfast we’re training at 2000mts altitude. Its something that I’ve felt that I benefit from. This is my eight time here, time after time the altitude acclimatisation gets easier if possible. The water here is familiar, so are the running tracks –it’s easy to compare  progress between camps.

Training wise conditions are really good, the dam is approx.6,5km around, we have 1000mt test lanes/byous set up , I’ve got two K1’s here , thanks for Nelo for supplying an original!, there’s a gym in the village near by and also a small weightroom at the farm. For running you couldn’t ask for any better. 

Other than training life here is – well, its life on a farm!! The lovely farm In Da Bundu (”in the bushes”) accomodates us and supplies us with full board meals according to our wishes. The family who owns and runs the Bundu has become good friends over the years. Coming here almost feels like visiting relatives. I feel at home, warm thanks to Wilna and her family once again!!!

Wash hanging the womens 2X grew 

Training is a happening:  This week I did my first 5*2000mt test of the season, one of many to follow.  Not much to brag about, but that’s a start! Also took some feeling for the 500mts, not to forget what its all really about. Yep! but this camp is mostly about kilometers under and around threshold, Technique-technique-technique, touching the higher intensities and gym plus running. When there’s less oxygen available, everything feels a bit more complicated, but after a good training week and a well deserved sunday day off also a bit more rewarding.

- Loving my farm life in Africa!!

Greets,

Anne

55 KILOMETRIÄ

Nonni! Internet toimii myös Mpumalangan ylängöllä, Belfastin pikkukaupungin laidalla, In Da Bundun farmilla. Kevään ensimmäinen melontaleirini on nyt kaksi ja puoli treenipäivää ja 55  melontakilometriä vanha. Ihan huikeeta. Meloa siis. Huikeeta! Siitä lisää myöhemmin, nyt vähän että missä oikein olen seuraavat kolme viikkoa, ja mitäihmettä.

Matkustan ympäri maailmaa, laukussa meloja ja Squeezyä vaan! Thänks Esko!

"I had a farm in Africa..." alkaa Karen Blixenin kirja Minun Afrikkani. No, minulla ei ole farmia afrikassa, mutta kaksi kanoottia kyllä. Ja Wilnalla perheineen on farmi: In Da Bundu (vapaa suomennos: Puskissa). 

Me suomalaismelojat tulimme ensimmäisen kerran leirille tänne Belfastiin keväällä 2006. Olimme tuolloin leirillä Johannesburgin kyljessä Pretoriassa, josta lähdimme sitten tulvien alta katsastamaan Belfastia ja Bundua, josta meillä oli tieto että mm.norjalaiset soutajat käyttävät tätä korkeanpaikan leirikohteenaan. Ja tuolla tiellä olen edelleen; tämä lienee kahdeksas leirini täällä. Bundu on n.1950m korkeudella merenpinnasta, eli nämä leirit ovat ns.korkeanpaikan leirejä. Bundussa on majoitustilaa reilulle kymmenelle hengelle. Tilalta on 850metrin (gepsitetty on!) kävelymatka niittyjen halki alas läheiselle patojärvelle. 

Järvi on - nyt kun vesi on korkealla ja rannat levällään- noin 6,5km rundi ympäri. Todella hyvät olosuhteet melontaan. Lisäksi tämä korkeus oli myös aikanaan asia, jonka vaikutuksia halusimme testata. Kokemukset olivat minun osaltani myönteisiä, siksi Belfast on edelleen kalenterissani. 

 

Juuri pöllähtänyt matkan jälkeen perille, eka juoksulenkki tehty. Bundun portti.

In Da Bundulla on erityinen merkitys minulle. Joistakin paikoista tulee matkan varrella spesiaaleja, tästä on tullut. Oli ihan tosi hyvä fiilis tulla taas - vaikka happi on niukemmassa, niin saantipuolella on vastaavasti katetta. Ja tosi mukava nähdä jälleen tilan emäntää Wilnaa, ja perhettä Lee-Annia ja Stefania, dogeja. Joulukuussa lähdimme  edelliseltä leiriltä täältä Afrikan keväästä, ja nyt ilmassa on jo loppukesän kutina.

Béla treenin jälkeen tiistai-iltana (Belfast Dam)

Tällä leirillä Béla Pavelka on mukanani valmennusapuna, ja myös treeniseurana. Béla pysyyentisenä Unkarin mj-melojana edelleen meloen hyvin ainakin beesilläni ;) ! Saa nyt nähdä sitten, kun ensimmäisen viikon jälkeen melontatehot nousevat, että tuleeko valmentaja-moottoriveneelle enemmän käyttöä! Juoksutreeneissä kipitän intervalleissa toistaiseksi pölypilvessä, tänäänmielestäni kyllä jo paljon lähempänä Bélan kantapäitä kuin syksyllä täällä Belfastin sorateillä.

                    

Béla, Wilna, Bumba ja Stefan meidän terassin edustalla

- Ja mitä tapahtui heti virallisen poseerauksen jälkeen!! 

Eipä muuta tällä erää. Pakko laittaa päätyynyyn. Nuppi ja kroppa on ensimmäisten kymmenten kilometrien jälkeen tavalllista tyhjempi. Oleellista on saada heti alkuun melontatekniikka oikeille liikeradoille ja rytmiin. Kuluttavaa tälle kapasiteetille. Aamulla taas lapaa toisen eteen. Hmm. Urheiijan simppeli elämä tuntuu välillä kovin etuoikeutetulta, tälläisinä raukeina treenipäivän iltoina melkoisen euforiselta.