Anne Rikala: Kolmenlaista hiljaisuutta (update maalis-huhtikuu)

Edellisestä päivityksestä on kovasti aikaa. Ei voi muuta sanoa. Hiljaiselolle on syynsä, muttei selityksiä ;). Floridan leiri aikanaan alkoi jouhevasti, kunnes tulin kipeäksi, ja lopulta viiden viikon leiri typistyi 2,5viikon loppurutistukseen poskionteloviruksen ja kuumeilun taltuttua antibiooteilla ja levolla. Hmm. Sairastelun nujertamaa hiljaisuutta siis tuo ensimmäinen -putosin samaan kuoppaan kuin monet muutkin urheilijat: pidän blogiääntä itsestäni vain silloin, kun asiat menevät hyvin ja ennätykset paukkuu?!

Lepopäivänä Kennedy Space Centerissä. Onkohan Nasalla tästä jotain arkielämän sovellusta?

No, kahden viikon viirustelun ja antibioottien nuhjustama kroppa otti nuo lähdöt huomioon ottaen melko hyvin treeniä vastaan viimeiset viikot Floridassa. Otin kaiken irti hyvistä olosuhteista, treeniseurasta ja uppouduin intensiiviseen treeni-lepo-ravinto triangeliin. Urheilijakuplaan siis. Blogi-hiljaisuus jatkui. Mutta oli positiivista hyrinää.

Uskon päivittäisen laadukkaan tekemisen tuovan tuloksia. Kaikki päivät ei kuitenkaan suju hyvin, mutta tekeminen yleesä vie eteenpäin. Tulee se hyvä päivä, välillä hullun hyvä. Tuollaiset sairastelujaksot mitä aina välillä on kaikesta välttelystä huolimatta , ovat itseään haitallisempia, jos niiden alle jää surkuttelemaan tekemättä jääneitä treenejä, turhautumaan nuutuneen oloisiin lihaksiin. Mutta en siis jäänyt pahasti jupisemaan vaan laitoin lapaa toisen eteen Banana riverillä heti kun siihen oli taas mahdollisuus. Treeniryhmä pysyi samana kuin alkuleiristäkin, ruotsin tytöt ja lisäksi norjan Mira Falch ja välillä Dietrichin Miika aka Mr Maybe. Ei mikään superhyvä leiri minulle, mutta leiri kuitenkin, useampi sata kilometriä joista kuitenkin valtaosa hyvää tekemistä. Eteenpäin.

Huhtikuun viimeisiksi kolmeksi viikoksi siirryin Miikan kanssa jenkeistä Portugaliin kanoottivalmistaja Nelon harjoituskeskukseen Aquieiraan, leireilemään yhdessä Kanoottiliiton nuorten 17-23-v. joukkueen, heidän valmentajansa ja Sofian kanssa. Paikalla olleet Luleålaiset melojat olivat myös mukana useissa harjoituksissa.

Perinteinen melojataika hoidettu: "Jos ei pääsiäisenä syö suklaamunaa ei kesällä kulje kanootti". Ei jää tästä kiinni.

Tällä leirillä monet asiat loksahtelivat kohdilleen, tai ainakin hilautuivat lähemmäksi loksahdusta. Aikaerosta ja matkustuksesta palauduttua jaksoin laittaa itseä ja treenikavereita (ainakin Sofiaa) koville treenistä toiseen - Jaksava ja palautuva keho... Loks. Alle löytyi muutaman vuoden hakemisen jälkeen uusi kanoottimalli (Nelo Vanquish3 ML) joka tuntui heti hyvältä… Loks. Melontatekniikka ja ote veteen löytyi paremmin... Loks. Kevään melatestien ja ensimmäisten kilpailuharjoitusten jälkeen laitoin käytössä olleet melat syrjään ja ainakin toistaiseksi Loks kuuluu taas Jantexin vanhalle tutulle Gammalle. Melan vaihto tapahtui vain puolitoistaviikkoa ennen kisakauden avausta, joten rohkeudesta tehdä ratkaisuja silloin kun niitä täytyy tehdä kolahti bonusloks.

Listaa voisi jatkaa; kaikkiaan Portugalissa meni hyvin. Keskittynyt ja iloinen olo, pirteä kroppa. Tästä kolmas hiljaisuus: täysi tohina päällä ja sen päälle runsaat extravieraat teemana (Olympiakomitean Kari Niemi-Nikkola ja Janne Hänninen sekä tekniikka-apu Bela Pavelka). Leiripaikkana Aquiera oli todella hyvä, Eurooppalaisista harjoituskeskuksista jopa listan kärjessä. Luulenpa, että padlailemme jatkossakin patojärven kirkkaassa ja syvässä vedessä.

Portugalista siirryimme Lissabonissa vietetyn vappuaaton illan (Fadoa ja mediumrare-pihviä, ja melko kotoisen vapputunnelman tuovaa kaatosadetta ) kautta kotisuomeen. Kahden kuukauden yhtäjaksoinen leirijakso takana ja puolentoista päivän kotivisiitin jälkeen Poznan, Lake Malta, legendaarinen Hotel Polonez ja kisakauden avaus edessä. K-1 500 ja 200m. Nelisenkymmentä kansakuntaa mukana kauden ensimmäisessä MC-osakilpailussa.

Anne

Alla kuvia vierailulta kanoottivalmistaja Nelon tehtaille.