Viikonloppuna melottiin perinteinen Häme Regatta Tampereen Kaukajärvellä eli Kauksulla, vuosien 1973 ja 1983 MM-vesillä. Tämä oli kauden ensimmäinen ratakisa kotisuomessa niin minulle kuin kaikille muillekin mukana olleille. Upea keli ja tasapuoliset olosuhteet hellivät koko viikonlopun ajan: lauantaina selän takaa puhalsi mukavasti kyydittänyt myötätuuli ja sunnuntaina taas selkeä vastatuuli. Nuorille alle 18- ja 23-vuotialle kisa toimi katsastuksena tuleviin junnujen EM-kisoihin, minulle vastaavasti valmistautumisena tämän viikon perjantaina alkaviin EM-kahinoihin. Ihan pienimmille kilpamelojille ja heidän taustajoukoilleen tämä oli varmasti myöskin mukava kisakauden avaus, ei tarvinnut vanhasta muistista kaivaa pipoja ja hanskoja esille.
Tulevaisuuden mestarit pitkän matkan kierroskisassa
Petteri Hallila Kangasalan Melojat
Jukka Laamasen (Mikkelin Melojat) lähtökiihdytys
Osallistuin kaikille naisten yksikkömatkoille. Duisburgin maailman cupin päättymisen jälkeen valmistautumistani tuleviin EM:iin ei ole suunniteltu eikä toteutettu ns.normaalin arvokisavalmistautumiskaavan mukaan, ratkaisut epätavalliselle toteutukselle ovat olleet tietoisia. Näin siis: heti Duisburgin jälkeen vaihdoin melamallia ja merkkiä. Olin testannut kyseistä melaa (Bracsa4min) jo Cup-kiertueen aikana, mutta vaihto katsastusruljanssin keskellä ei ollut mahdollista. Nyt siis oli otollisin ajankohta, saisin vahvistusta oikeasta ratkaisusta Kauksun ja EM:ien kisastarttien myötä (EM:ien jälkeen alkaa kuukauden kilpailutauko, jolloin olisi mahdoton nuijia 100% päätöstä). Ja jo nyt tuo vaihdos on ”taputeltu”; Kauksulla melonta oli teknisesti parempaa kuin Cupeissa, mela kuin hanska kädessä :). Jep!
Toinen viritys minkä tein heti harjoitteluun palattuani oli istuinkorkeuden nosto. Kolmas ja koko kautta ajatellen isoin ratkaisu oli palata ns. perusharjoitteluun Duisburgin jälkeen. Vaihtoehtoisesti olisin voinut jatkaa kilpailuihin valmistavaa ja ”viritttävää” herkistävää treeniä, mutta MM:ien kannalta tämä ratkaisu oli oikea. - Hah! Oikeita ratkaisuja ei valmennuksessa oikeasti ole, mutta uskon (ja ohjelmointiani raksuttava Pete Pitkänen uskoo) että tämä oli oikea. Ja usko ja oma luottohan se ratkaisee näissä hommissa. Eli PK-PK+-VK+/kynnystehon melontaa, juoksua, monipuolista yleisvoimaa, ainoat kovatehoiset melonta”harjoitukset” ennen EM:iä olisivat Kauksun kisat.
Tampereen helteessä melottiin lauantaina 200m ja 1000m, kaksisataa tuntui pirteältä ja aika olikin hyvä: 40,6sek. 41sek alitus oli ensimmäinen tällä kaudella. Tonnin loppuajakseni oli tuloslistassa kirjattu 3.56,?? (katsomosta muutaman kellon mukaan 3.54 alkuinen, no oli mitä oli, hyvä se oli), selkeä neljän minuutin alitus ja ehjä hyvävoimainen suoritus. Kaiken kaikkiaan tuo tonni oli hyvätasoinen noin suomalaisittain: muut tytöt meloivat porukalla ennätyksiään, on harvinaista herkkua suomessa että kolmen kärki meloo alle 4.11. Hurraa!
Tuisku Jarva (Vesisamoilijat Lahti) on selättänyt sitkeät sairastelut, sinnikkyys palkitaan!
Naisten tonnin startti komentoa vaille valmis
Sunnuntaina puuskutin 500 alkuerän ja finaalin, vastainen söi vauhtia tehokkaasti mutta vedot olivat kyllä hyviä. Erityisesti alkuerävetoon olin tyytyväinen, irtonaisen ja räväkän oloista. Ehkäpä viimepäivien rauhalliset harjoitusvauhdit ovat tuoneet pirteyttä kroppaan!? Valmennuskirjallisuudesta tuttu Mr. /Mrs. Superkompensaatio työssään?
Viikonloppu päättyi yhteislähtönä melottuun 5000m kierroskisaan, jossa tulin maaliin kokonaiskisan kolmantena nuorten herrojen seassa. Kaiken kaikkiaan tehokas ja mukava viikonloppu, hauska nähdä meitä melojia ja toteuttaa talvella tehtyä omaa masterplania- jossa siis lukee runsaasti laadukkaita kisastartteja- tältäkin osin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti