Det går alltid inte som planerat

Tredje veckan av Florida lägret startar i morgon. I mitt senaste blogginlägg skrev ja i lycklig och pigg väntan att ”kommande , alltså andra, veckan ska bli en av de tuffaste veckorna i vår, med sammanräknat nästan 20 träningspass som står i programmet”..

… Jaa-a, så blev det inte den här gången. Förra veckas söndag vilodag kände jag mig lite krasslig, och på början av veckan tog jag det sen redan lugnare än planerat för att kroppen kändes inte 100%. Sen sluten av veckan har jag varit så gott som sjuk med ont i halsen, hosta och  lite värme några dagar.  Jävlar! Längtar efter att få paddla, så enkelt är det.

No men, inte så mycket jag kan göra. Gäller att ta det lungt, lät kroppen samla krafter och fighta mot inkräktare. I det långa loppet så är viktigaste den dagliga insatsen året runt, den kvalitet och viljan man har dag in dag ut. Några dagar hit och dit gör ingenting. Nu är det bytheway exact 493 dagar kvar till OS i London!

Positivt var att jag hann komma bra igång med träningen på lägrets första vecka, fick in många  kvalitets pass med trofasta träningskompisar och bra vänner från kärä grannland Sverige: Sofia Paldanius och Josefin Nordlöv. Soffan och Jössen. Och till och med hann jag träna med finska lagkompisen Miika Dietrich som jag delar boendet och bilen (och tom. cykeln som vi köpt från pantlånebutik förra veckan!!) med på det här lägret. På tal  om kommun livet här på Hogan road 100 med lugn Åbokillen har det funkat riktigt bra. Lugnt och trevligt!

Miika von Dietrich

Mitt rum

Joo-o, måste säga att det är väldigt fint att ha tufft träningssällskap, det är otalig många pass som vi kört tillsammans de sista åren med Soffan och Jösse, och till och med de andra tjejer i svenska landslaget. Jag har även haft möjlighet att finslipa formen inför VM på svenskarnas VM-läger några gånger, tex. förra året. Uppskattar mycketmycket den bra sammarbete och vänskap vi har. Och njuter av stämningen på träningarna: vi kör på 100% när det gäller, jag kan lita på att passen blir tuffa (och så blir vi tuffare!), men samtidigt på det att stämningen är inte för allvarligt, inga rynkor i pannan. Vi har det roligt även om det är super hård –det där är en kombination jag tror att ger resultat. Sport för mig är en glädje och vill gärna att det syns och känns så också.

Glädje var det på Yak for a stack-festivalen i lördags! Det finns över 300 padlare på plats på Pines just nu, och största delen deltog (jag själv bara för en halvtimme som sjuk åskadare, tyvärr ). Här nedan några bilder. Från vänster: angry birds kommer från Finland, de här kanske inte? På höger: vatten vatten. Under: Ingredienser av en paddlare? Muskler, hjärta, guts! och lungor.

  Menmen, jag hoppas att vara med på finnkampen och i min båt snart igen! I väntan på det så istället av de missade träningspassen, så har det blivit läspass, internetpass (hållit koll på tex de finska regeringsvaldebatterna -där får man lite avstånd från träningslägerlivet, huh!) och sovpass mm. Får tacka de närä och kärä för dem böcker jag fått av er (och tur att jag tog de med mig obekymrat av max20kgs bagagevillkor) som lägerläsning! Hoppas jag inte kommer att ha tid att läsa resten av de innan det bär mot Portugal tre veckor senare!

Bra tidsfördriv

Har inte hunnit ta några träningsrelaterat bilder ännu. Det blir sen jag är på gång igen, tills dess Moido!

Rikkan

Testejä ja mittauksia ennen Florida Pinesiä

Haudihou! Ja Pahoittelut pitkäksi venyneestä radioskugganista. Olemassa olen edelleen! blogipäivitys pöllähtää nyt ilmoille Floridan osavaltiosta Yhdysvalloista. Tulin tänne tämän juuri loppuun kuluneen viikon maanantain-tiistain välisenä yönä. Viisiviikkoisen leirin ensimmäinen lepopäivä oli tänään - asiat ja oma kroppa, aikaeroon ja kulttuurieroon sopeutumisineen, alkavat olla normaalirytmissä. Hyvä hetki päivittää siis.

Pöytäkirjoja ja kehonkoostumusanalyysejä

Afrikan ja Amerikan välissä olin viikon kotona Suomessa. Urheilurintamalla tuohon viikkoon sisältyi runsaasti erilaisia mittauksia ja testejä. Korkeanpaikanharjoittelun seurantaan liittyvän KiHun (Kilpa- ja Huippu-urheilun tutkimuskeskus) projektin tiimoilta kävin Helsingin Urheilulääketieteen asemalla HULAlla toistomittauksissa verimuuttujia tallentamassa. Mittausten perusteella tarkastellaan mm.korkeanpaikan harjoitusvastetta veren hapenkuljetuskapasiteettiin liittyen, ja erityisen kiinnostavaa on tietysti vertailu ennen vrt.jälkeen korkean harjoitusjakson. Sainkin noita tuloksia jo nähtäväkseni, ja äkkiseltään vasteeni on ollut hyvä. Mm. punasolumassa ja  hemoglobiini ovat hieman pompsahtaneet ylöspäin. Harjoituksellisesti hyvin onnistuneen Afrikan leirin lisäksi tämä on pelkkää lisäbonusta, josta toivottavasti on iloa Floridan leirin kovassa harjoitusrumbassa. Afrikan leirin aikana täytin tähän projektiin liittyen harjoittelun seurantaa ja mittasin mm.veren happisaturaatiota - melkoista koekaniinitoimintaa, josta en erityisemmin nauti. Muttamutta: jatkon ja tulevien korkean leirien kannalta uskon että seurannasta on hyötyä harjoittelun suunnitteluun.

Mistä tai miten on melojat tehty? Hihhii! painopisteongelma, täytyy varoa ettei kellahda kumoon. 

Laboratoriorottana olemista seurasi lähempänä itse urheilua olevia kenttätestejä Vierumäen Urheiluopistolla, jossa vietin Suomen viikonloppuni Kanoottiliiton nuorten leirillä. Nostin siis sekä leirin keski-ikää, että myös levypainoja . Painoja leirin ohjelmaan kuuluneessa voimatestissä, jossa teimme sekä maksimi- että kestovoimatestit. En ollut ihan tyytyväinen voimatasoihini. Voiman osalta raapustin syksyllä tämän kauden tavoitteeksi  itselleni, että olisin loukkaantumisen jälkeen takaisin lajianalyysin lajivaatimusten huipputasolla (tasolla jolla arvioidaan että ko.ominaisuus ei rajoita huippusuoritusta). Ja sillä tasolla tuo maksimivoima nyt olikin. Vastaavasti kestovoimassa ei vielä ollut kovin pirteätä, no maitohappojen piukka puskurointi kasvaa kevään aikana kovastikin kanootissa ja jonkin verran myös salilla. Hyvä oli siis testata. 
- Ja hauskaa oli olla leirillä hyvässä seurassa, kiitos poppoolle! Minun osalta harjoittelu oli koko tuon "suomiviikon" ajan, myös Vierulla, kevyttä ja huoltavaa: juoksua, jumppaa ja aerobista vetokoneen vetämistä. Jotta sitten Floridassa pääsisin hyvin levänneenä nopeasti takaisin normaali treenirytmiin.

Voimatestit käynnissä 

Tarmo Aalto Pirkkamelojat, Tampere. 2min kestotesti

Niko Polet oli soudussa porukan vahvin

Niin! testit jatkuivat vielä Vierulta palatessa Suomen Antidopingtoimikunnan osoittamalla dopingtestillä. Renkomäen ABC-huoltamon lastenhoitohuoneessa (jonne mukavasti mahduimme sekä minä että testaaja!) matkalla kotiinpäin sain onneksi melko ripeällä aikataululla näytteen annettua, ja matka sai jatkua vielä ihmisten aikoihin. Kiitos ADT:lle, että testin teko onnistui ilman ylimääräisiä mutkia ajomatkalla (ehdin vielä pestä pyykit ennen seuraavan aamun leirille lähtöä), ja pahoittelut niille sunnuntaina matkanneille lapsiperheille, jotka eivät päässeet tuolloin Renkomäellä vaippoja vaihtamaan. Vakavammin sanoen: on mielestäni todella hienoa, että dopingin vastainen testijärjestelmä toimii tehokkaasti. Puhtaan huippu-urheilun puolesta!

Nyt siis sunnuntai-ilta Satellite Beachillä Floridassa. Voi kuulostaa kovinkin hehkeältä. Ja sitä tietysti onkin, urheilijan elämää parhaimmillaan. Aamulla alkaa yksi vuoden kovimmista treeniviikoista: 12 melontaharjoitusta, 2 juoksua 2 voimaa, 1 redcordailu (siitä lisää myöhemmin). Kuudessa päivässä. I'm loving it! 

Uusi työkalu (nanohiilikuitua!) kainalossa, tässä vielä Afrikassa